Voi että. Kyllä tänään on ollu haikeutta ilmassa ja paljon. Kävimme grillaamassa Annetten luona. Lähdimme sielä Benun kyydillä pois ja jouduimme sanomaan hyvästit Annettelle, Franssille, Lialle, Kristinalle, kaikille ihanille ihmisille! Annettesta tulee ihan varmasti yks ystävä meille, luvattiin laittaa e-mailia, facebookata ja laittaa oikeita kirjeitäkin. Ehkä näemme Annettea ensi syksynäkin ja ollaan jo toivotettu heidät tervetulleeksi meidän koteihimme.
Jotenkin oli vaan hyvin haikeaa ja surullista katsella autosta kun Annette lähettää lentosuukkoja pihalta meille. Hän kommentoi aiemmin kun söimme, että ”these are my finnish girls!” <3. Ihan niinku omia tyttöjä siis :’) Hän myöskin sanoi, että hänen kodissansa on aina muutama sänky varattuna meille, että ollaan ihan koska tahansa tervetulleita käymään! Kyllä se on pitänyt meistä niin sairaan hyvää huolta..
Benu myös kyynelehti kun annettiin oma tekemä kynttilä sille muistoksi 🙂 mutta vielä ei hyvästellä, vasta huomenna kun hän vie meidät junalle.
Haikein mielin siis ollaan siivottu tätä asuntoa, ja vuokraemäntäkin kävi sanomassa hyvästit. Tunteet pinnassa molemmilla ja ollaan koitettu keskittää ajatuksemme raivoisaan siivoamiseen 🙂
Kuukausi. Miten lyhyt aika?? Tuntuu että aika täällä on vierinyt aivan hurjjaaaa vauhtia eteenpäin. Ei voi kuvitellakkaa että tänään on oltu tasan kuukausi täällä 🙂
Ja yhdet suuret kiitokset ansaitsee myös Meri!<3 Aivan mahtava tyttö, jota ilman ei tästä reissusta ois tullu tällaista :)<3 Pitää ajatella positiivisesti eteenpäin, huomenna nähdään paljon rakkaita ihmisiä joita on ikävöity täällä!
Ainakin musta tuntuu, että on jätetty tänne pysyvät jäljet niin päiväkoteihin, kun Annetteen ja Bernhardiin ja heidän lapsiinsa ja sukulaisiinsa 🙂
KIITOS.