a woman in Germany

Tervetuloa lukemaan blogiani! Ajattelin alkaa kirjoittamaan tällaista pientä ns. matkapäiväkirjaa jotta itellekkin jäisi jotain muistoksi!

Aloitetaampas alusta. Sain jonkun ”hyvän” idean monta vuotta sitten että haluan ulkomaille harjoitteluun, mutten Viroon. Heitin asian opettajalle ja hän sanoi että selvittelee asiaa. Seuraavan kerran viime syksynä kysyin sitä ja hän totesi että joo, lähdet ensikeväänä saksaan kuukaudeksi, sinulle on varattu sieltä päiväkotipaikka Klevessä! Eikai siinä muu auttanut kuin alkaa etsimään kaveria joka lähtisi mukaan. Onneksi luokkakaverini Meri oli innokas lähtemään.

Kaikkien pitkien mutkien ja epäröintien jälkeen koitti matkapäivä. Tiesimme vain että liput meille on varattu kentälle, Kaksi saksalaista on tulossa meitä Emmerichin rautatieasemalle vastaan, ja että meille on päiväkotipaikat sekä ihana asunto varattuna.  Ei muutakuin siis Perjantai aamuna 06:40 Oulun lentokentälle odottelemaan lentoa!
Lento Oulu-Turku meni hyvin, mutta Turku-Riika välillä Riikaan laskeutuessa sattui olemaan vähän enemmän turbulenssia matkassa ja kone huojui laskeutuessa aikalailla, ja ihmisiltä pääsi säikähtäneitä huokaisuja. (itsehän lentovarmana ihmisenä olin Merin kainalossa silmät kiinni ja rukoilin äitiä :D) Meri rauhoitti minua ja sanoi että no onneksi varmasti Dusseldorfiin menee iso kone, kun se on niin iso paikka. Pari tuntia kului Riikan kentillä samoillessa kunnes pääsimme linja-autolla siirtymään kentälle ja taas uuteen lentokoneeseen. Ihanaksi yllätykseksemme Lentokone ei ollut todellakaan mikään suuri! Se oli jokin 60-70 paikkainen pikku kone, ja me Merin kanssa kauhuksemme katsoimme toisiamme, että mihin tässä joudutaan. (Saksalaisten isojen miesten päät osui lentokoneen kattoon seistessä, tämä ehkä selittää koneen kokoa?). Istuimme koneessa ja totesimme että tämä kone heiluu ja pomppii jo pelkästään paikalla ollessaan, että entä sitten kun se joutuu tuonne turbulenssiin!? (No jälleen kerran nousussa Maria roikkui Merin kädessä silmät kiinni). Lento kuitenkin Saksaan sujui hienosti!
Seuraavaksi samoilimme melkein tunnin Dusseldorfin kentällä, ensin emme meinanneet löytää matkatavaroita, sitten ei löytynyt Sky Trainia joka veisi meidät rautatieasemalle. Onneksi pääsimme asemalle ja ehdimme juuri ja juuri oikealle laiturille!
Emme tienneet että junaliput täytyy leimata asemalla joten vihainen vanha konduktööri näytti melkoisia ilmeitä katsellessaan meitä ja matkalippuja. Toinen konduktööri kertoi että hänellä (sillä vanhalla vihaisella konnarilla) luultavasti on hyvä päivä ja ette joudu maksamaan sakkoja! Wihiii ja niinhän sillä olikin! 😀
No sitten meitä tuli Anette ja Bernhard vastaan asemalle ja toi meidät tänne ihanaan asuntoon! (lukuunottamatta sitä että oon nähny täällä ainakin 5 eri hämähäkkiä pelkästään tämän illan aikana!
Anette lupasi viedä meidät huomenna shoppailemaan, ja nyt ollaankin niin finito ja poikki että suihkun kautta ihanalle patjalle joka on laitettu trukkilavan päälle. 🙂